Kun sängystä nousee kuin vieteriukko klo 9 ja tajuaa, että lapsen pitää olla klo 10 kaverin synttäreille, jää aamukahvi juomatta ja lempihuivi kotiin! Teini matkaan ja menoksi! Yksi lapsi kyydistä ja kohti Messsukeskusta.
Sisäänmeno on aika kaoottista, kun ihmiset rynnivät ja tönivät ja haluavat olla ennen ketään muuta sisällä. Rahalla maksavat jonossa nätisti, mutta kutsuvieraslipulla saapuvat parveilevat kohti lipuntarkastajia. Oma eteneminen on keppien kanssa vähän hitaanlaista, useampi ihminen työntyy ohitse. Mihin ihmisillä on niin kiire? Messukeskus ei ole menossa mihinkään eikä jätä kyydistä, kyllä tänne kaikki pääsee. Toisten huomioiminen tuntuu olevan vaikeaa, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Sisääntulon jälkeen onneksi avartuu ja avautuu Kirjamessujen toinen päivä!
Ohjelmassa on niin paljon kaikkea, että voisin monistaa itseni. Pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa! Teinin kanssa poukkoillaan paikasta toiseen, metrilaku antaa energiaa. Kuten myös ensimmäisenä Fiore-lavan vieressä nautittu aamukahvi ^-^
Pyöriessä ympäriinsä voi onneksi löytää myös tuttuja! Messuilla on niin paljon ihmisiä ja tämmöisenä vaahtosammuttajana on hankala nähdä puita metsältä :D
Ruokamessuilla oli oikea ruuhka, halli tuntui lähinnä leivinuunilta, tämän onneksi huomasivat myös järjestäjät. Ruokamessuilla meinaa yleensä iskeä himo ja ahneus kaikkeen. Tekisi mieli ostaa oikealta ja vasemmalta, hunajaa, suklaata, vihanneksia! Pizzaa? Suklaakakkua? Kassiin päätyi loppujen lopuksi teinin italialainen suklaa ja metrilaku.
Aika kaihoten piti katsoa antikvariaatti Makedonian laareja, pläräsin ja silittelin kirjoja sieltä ja täältä. Kunnes silmiin osui aivan uskomattomia kirjoja, Jean Marie Untinen-Auelin Maan lapset-sarjan 4 osaa, jotka kirjahyllystä (lue: banaanilaatikoista) puuttuu. Onnea on, että kirjat sai jättää narikan hellään huomaan odottamaan. Neljä ihanaa kirjaa odottavat sitä hetkeä, että on pakko alkaa lukemaan.
Tieto-lava klo 11.30
Huikee idis? -tiedetunti! Humpuuki - mikä on humpuukia, miksi se myy ja miten erottaa humpuuki luotettavasta tiedosta. Ulla Järvi, Tiina Raevaara ja Reetta Kettunen. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Suomen tiedetoimittajain liitto & Suomen Akatemia.
Tästä oli sitten muistiinpanot twiittauksia, löysin harmittavasti luurin muistiinpanot-appsin vasta sunnuntaina =D Mutta koska twitterissä on hyvä muisti, ei kun kaivelemaan!
Humpuukia tuntuu olevan nykyään useammassa paikassa, kuin aikaisemmin. Vaikkakin tämän keskustelun aloitti varpu, jolla aikoinaan (ja ehkä nykyäänkin?) on etsitty vettä. Humpuukiksi voidaan luokitella uskomus, jolla rahastetaan, esim. horoskoopit. Mutta kuinka järkiperäistä on auton ostaminen? Sitä on syytä miettiä, sillä ostohetkellä uskotaan, että auto tulee toimimaan pidemmälle, kuin autokaupan ovelle. Naiset ostavat auton värin perusteella, miehet järkiperäisesti auton ominaisuuksien mukaan (tämä täysin kärjistäen ja yleistäen). On myös syytä mainita, että tiedekin on totta toistaiseki, kunnes toisin todistetaan.
Uskomuksia ja niihin uskomista on tutkittu tiedebarometrissa, uusin on tulossa, mutta edellisessä kävi ilmi, että naiset uskovat helpommin, mutta kuinka paljon on tekemistä medialla? Naistenlehdissä näkyy uskomuksia enemmän, kuin miestenlehdissä (enkä nyt puhu niistä, joissa on alastomia ihmisiä ja miksi niitäkin sanotaan miestenlehdiksi? Yhtä hyvin nainen voi katsoa =D). Mistä sitten tunnistaa humpuuki? Yleensä liian helpot ja yksinkertaiset vastaukset ovat sellaista, jutut, joita mainostetaan sanomalla "tätä lääkärisi ei sinulle kertonut" ja rokotususkomukset esimerkiksi. Rokotteita on tutkittu maailman sivu ja on yksi tutkituimmista asioista edelleen.
Tieteelliset huijaukset ovat Suomessa vielä harvinaisia, rapakon toisella puolella ehkä yleisempää. Mutta koska tiede (ja kirjallisuus) korjaavat itse itseään, yleensä se humpuuki ja huijaus sieltä esiin tulee.
Keskustelu oli oikein hersyvää ja polveilevaa ja asiapitoista. Oikein mukavaa kuunneltavaa!
Tiede-lava klo 12.00
Huikee idis! -tiedetunti! Tutkijan tietokirjavinkit. Tuukka Tammi (päätoimittaja Yhteiskuntapolitiikka-lehti, Maito tappaa! -kirjan tekijä), Maria Ruuska (Kaskas media) ja Reetta Kettunen.
Tieteen popularisointia on ollut ilmassa jo ehkä pidempään, ainakin siltä minusta vaikuttaa ja tiedettä on tehty yleistajuisemmaksi. Koska suuri yleisö ei aina tajua, mistä tiedeihmiset puhuvat, ehkä kieli ja käsitteet ovat asiaan vihkiytymättömälle hankalat ymmärtää? Ja koska tiede on hyvää viihdettä ja kauppatavaraa, on tieteilijöitä ehkä opetettava viestimään paremmin. Myös sen takia, että esimerkiksi Englannissa on saatu tarpeekseen asiantuntijoista ja halutaan, että kansa saa päättää, tästä seurauksena Brexit. Tutkijat tuntuvat vieraantuneet kansasta. Suomessa tutkijat voivat saada koulutusta ja apua vaikkapa twiittaamiseen =D Twiitti toimii sisäänheittotuotteena!
Fiore-lavalla klo 14
Scifin yhteisöt, suomalainen scifi ja fantasia yhteisöllisinä ilmiöinä. Johanna Sinisalo, Markku Soikkeli ja Jukka Laajarinne.
Miellyttävää oli kuunnella kirjailijoiden kertovan siitä, minkälainen on suomalainen kirjailijayhteisö ja kuinka scifi- ja fantasiakirjailijoiden yhteisö tuntuu olevan tärkeä kirjailijoille.
Scifin yhteisöt, suomalainen scifi ja fantasia yhteisöllisinä ilmiöinä. Johanna Sinisalo, Markku Soikkeli ja Jukka Laajarinne.
Miellyttävää oli kuunnella kirjailijoiden kertovan siitä, minkälainen on suomalainen kirjailijayhteisö ja kuinka scifi- ja fantasiakirjailijoiden yhteisö tuntuu olevan tärkeä kirjailijoille.
Fantasiakirjailisuus on ollut vuodesta 1990 juuri se kirjallisuuden ala, jota olen lukenut, vain pintaraapaisuna edelleenkin. Olen aika tarkka siitä, mitä luen ja joskus pelkkä kansi saa kiinnostumaan kirjasta. Takakannen teksti voi joko saada kiinnostumaan tai saada aikaan sen, että kirja jää hyllyyn.
Olen kerran sortunut katsomaan kirjan viimeisen sivun ja kadun sitä edelleen. Kirjan viimeinen sivu saa edelleenkin olon surulliseksi ja se rakkaus, mikä sieltä huokuu, on lähes ylipääsemätön. Kirja on Wilbur Smithin Joen jumala. Olen katsellut uusinta osaa messuilta ja yhdestä hyllystä sen löysin!
Auditorio klo 14.35
Mauri Kunnas
Vuonna 2003 (tai 2004?) Kunnas oli Turussa kirjakaupassa nimikirjailemassa ja päätin mennä paikalle poikasen kanssa. Kyllä se kannatti, saimme Tonttu-kirjaan omistuspiirrustuksen ja se on edelleen hyvin tarkasti tallessa. Kunnaksen haastattelusta jäi mieleen se, että hän on edelleenkin intohimoinen piirtäjä ja piirrosten alku on tarinassa. Ja vaikka Kunnas on luvannut, ettei ala enää tekemään mitään isoa, on luvassa Suomen historia, jota on tehty jo vuosi ja joka ilmestyy ensi vuonna, sopivasti Suomen 100v juhlan kunniaksi.
Mitäs me sitten tehtiin? Haahuiltiin ympäriinsä, käytiin vielä kahvilla ja sitten soitettiin "taksi" kotoa hakemaan.
Mitäs me sitten tehtiin? Haahuiltiin ympäriinsä, käytiin vielä kahvilla ja sitten soitettiin "taksi" kotoa hakemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti